Runo Hotel Porvoon operatiivinen johtaja Erkka Hirvonen vaikuttaa tyytyväiseltä, kun hänen kanssaan haluaa keskustella hotellin huhtikuussa lanseeramasta Runo Art -taidekonseptista. Hän antaa ymmärtää, että puhuisi mielellään Runo Artista enemmänkin, jos kysyjiä vain riittäisi, niin merkityksellisestä osasta Runon tähänastista ja tulevaa kasvutarinaa on kysymys. 

Hirvonen on luvannut minulle tunnin kiireisestä aikataulustaan. Sen ja seitsemän minuuttia hän käyttää sanoittamalla tarkasti, miksi hotelli ja taide tarvitsevat toisiaan. Tiheä haastattelutuokio ei jätä epäselväksi, että aihe on Hirvoselle henkilökohtaisesti tärkeä.

Tulokulma on kuitenkin seurausta Hirvosen positiosta, ja juuri se tekee keskustelusta mielenkiintoisen.

”Näen hotelliympäristön kiinteistönä, jossa harjoitetaan operatiivista toimintaa luomalla maksimituotto joka neliölle”, Hirvonen määrittelee. ”Operatiivisilla toiminnoilla voidaan synnyttää luovuuden kehtoja: taidegallerioita, taiteen luomisen tiloja, studioita, käsityöpajoja, eläviä yhteisöjä.”

Creative hubs. Niistä Hirvonen puhuu. Ne laajentavat hotelliympäristön lyhyiden vierailujen tyyssijasta pitkäkestoisempiin toimintoihin suuntautuneeksi luovaksi ja elämykselliseksi palveluympäristöksi, jossa osallistuminen on osa palvelukokemusta.

”Luovuudella ei välttämättä osata nähdä arvoa, koska se ei ole materiaalista ja kosketettavaa. Sillä on kuitenkin konkreettista arvoa neliöille. Se ei ole arvoa tässä hetkessä, vaan tulevaisuuden arvoa, joka luodaan tiettyyn kohtaan. Se kasvaa ajassa.”

Taide on ollut osa Runo Hotel Porvoota alkumetreiltä asti.

”Kun ensimmäinen virallinen konseptipresentaatio kehkeytyi vuonna 2017, taide oli yksi viidestä elementistä, jotka tunnelman, designin, tarinan ja palvelun ohella luovat Runon. Se oli tärkeä osa palvelumallia ja esteettistä konseptia.”

Taiteen ja majoitusliiketoiminnan yhdistäminen on kuitenkin rakentunut toisenlaiselle pohjalle kuin taidehotelleissa yleensä. Osin se on johtunut taloudellisista seikoista, jotka ovat asettaneet esteen pysyväiskokoelman muodostamiselle, Hirvonen selittää. Toisaalta juuri resurssien rajallisuudesta on seurannut, että taide on löytänyt Runossa paikkansa ensi sijassa tunnelmatekijänä: elementtinä, joka tulee ja menee eri muodoissa tuoden tilaan vaihtelevia virikkeitä.

”Meidän konseptimme on: älä investoi, luo ympäristö.”

Runo Hotel Porvoon puikoissa Hirvosta ei kiinnosta mikä tahansa taide, vaan Runebergin kaupungista nimensä ammentavan hotellin visiota seuraten kotimainen taide. Hotellinjohtajalle on tärkeää, että aivan kaikki Runossa edustaa suomalaisuutta, ja erityisesti omien sukujuurien kautta läheistä karjalaisuutta. Toinen keskeinen aspekti nousee paikasta ja paikallishistoriasta. 

”Suunnitteluvaiheessa nimi avasi taiteellisen ja kulttuurisen näkökulman. Moni voi sanoa, että helppo veto, mutta kansainvälisestä näkökulmasta Runeberg on kiinnostava ja lähestyttävä hahmo. Meille se antoi osviittaa konseptin suunnitteluun ruuasta ja juomasta lähtien.”

Suomalaisuus näkyy myös Hirvosen maalaismoderniksi luonnehtimassa sisustuksessa. 

”Heti, kun aloitimme yhteistyön Joannan [Laajisto] kanssa, taidenäkökulman integroiminen tuli mukaan. Halusimme huipputaidetta, ja mietimme, millaisiksi tilat on suunniteltava taiteen näkökulmasta. Miten luoda nyansseja, vaihtuvia nyansseja tilaan, ja miten tuoda taide lähemmäs vieraita.”

Taideteosten yhdistäminen kodinomaiseen näyttämöön on valinta lähestyttävyyden puolesta, onhan design-hotellin ilmeeseen muutoinkin haettu yksityiskoteihin assosioituvaa rauhaa ja lämpöä. Intiimiyden vaikutelmaa on tehostettu luonnonmateriaaleilla — joko uusilla tai aitovanhoilla, kuten sata vuotta vanhalla lehtikuusella. Julkisivu on maalattu kalkkimaalilla. Sisätiloissa käytössä on ollut pellavaöljymaali.

”Se on tuoksuliitännäinen asia”, Hirvonen perustelee.

Hotellinjohtaja katsoo, että kotoisiksi ja ylellisiksi mieltyvien elementtien vuorovaikutus rentouttaa hotellivieraan. Kun vuoropuhelu on huomaamatonta ja mutkatonta, tietoinen mieli vapautuu totunnaisista tavoistaan lähestyä ylellisyystuotteiksi tai korkeakulttuuriksi mieltyviä artefakteja.

”Taide assosioituu luksukseen, ja joillekin se on epämukavaa: kaunista, mutta jää etäiseksi. Itse koin pitkään, etten päässyt lähelle taidetta. En ollut päässyt tutustumaan siihen, ja se tuntui sen vuoksi kaukaiselta. Tajusin sitä kautta, miten tuoda taidetta lähemmäs muita.”

Ensimmäisellä kierroksella taidevalinnat teki sisustuksesta vastannut Laajisto.

”Etsin jo heti hankkeen alussa kuraattoria ja haastattelinkin, mutta asia jäi, kun sopivaa ei löytynyt. Niin Joanna kuratoi taiteen osana sisustusta. Ensimmäinen teos, jota hän suositteli, oli Fannyn [Tavastila]. Yritimme ostaa sen, mutta teos oli jo myyty. Sillä hetkellä muuta ympäristöön sopivaa ei löytynyt.”

Kuraattorihankkeen palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen, kun Hirvonen rekrytoi Tavastilan nuoremman sisaren Fridan host-tehtäviin. Sukulaisuussuhde ei tuossa vaiheessa ollut hänen tiedossaan.

”Frida näytti kuvia [sisarensa teoksista] ja tunnistin ne. Hän pyysi siskoaan käymään täällä.” 

Hirvonen kertoi kuraattorikandidaatille kiertävän näyttelyn ideastaan. 

”Fanny kiinnostui ja aloimme konkretisoimaan. Siitä asti hän on vienyt hanketta eteenpäin ja se on ollut hänen käsialaansa.”

Kysymykseen siitä, miksi juuri Tavastila, Hirvosella ei ole antaa yksilöivää vastausta. Hänen henkilövalintansa ovat olleet kauttaaltaan intuitiivisia. 

”Minulla on vahva, naiivi luottamus ihmisiin sekä kykyä päästää irti. On ollut paljon rajoitteita, keitä olen voinut ottaa tähän [hankkeeseen] mukaan. Jokainen yhteistyökumppani sijoittajasta suunnittelijaan on valikoitunut sen perusteella, millainen tyyppi on kyseessä. Ilman kolmea neuvottelukierrosta ei kukaan ole päässyt sisään. Päätekijä päätöksenteossa on ollut, ovatko energiat samanlaiset.” 

Hirvonen sanoo haluavansa saattaa yhteen omien alojensa parhaat tekijät, joiden kanssa jaettu taajuus on löydettävissä.

”Vaikken itse välttämättä tunne asiaa, opin matkalla. Esimerkiksi taidemyynti ja siihen liittyvät sopimustekniset asiat ovat sellaisia, joita olen joutunut opettelemaan. Itse pystyn tarjoamaan tekijöille yhden parhaista alustoista.”

Vaikkei Hirvonen olekaan heittäytymässä galleristin rooliin, hänen johtamansa hotelli tavoittelee määrätietoisesti näkyvän taidetoimijan paikkaa perinteisten taideinstituutioiden katvealueella. Hotellinjohtaja korostaa useaan otteeseen niin Runo Art -konseptin pitkiä juuria kuin kunnianhimoisia tulevaisuudennäkymiä.

”Jo Joannalle annoin tehtäväksi luoda taideseiniä ja sopivia alueita, joille jokainen suomalainen tekijä haluaa saada taidettaan. Lähtökohtana toimi kysymys, miten tilan ja konseptin kehittyessä näille seinille haluttaisiin yhä päästä, samoin kuin meille töihin.”

Valitsemansa kuraattorin työkentelylle Hirvosella on ollut vain muutamia reunaehtoja.

”Näyttelyt eivät saa näyttää näyttelyiltä eikä tila gallerialta. Tämän on oltava helposti lähestyttävä huippuhotelliympäristö.”

Sellaisen kasvattamiseen Hirvonen antaa mieluusti aikaa.

”Tilan kehittäminen vaatii rakkautta ja kärsivällisyyttä ympäristöä kohtaan. Olemme vasta tutustumisvaiheessa. Taide tuo ympäristöön säröä, mutta tila on jo alunperin suunniteltu kanvaaaksi, joka harmoniansa vuoksi kestää sitä.”

Kärsivällisyys kytkeytyy kykyyn sietää keskeneräisyyttä, Hirvonen toteaa.

”Muototuva konsepti sallii orgaanisuutta ja muutosta. Kun tilalla ei ole valmista identiteettiä, taide pystyy tuomaan siihen persoonallisuutta. Runo voi kehittyä, kun lapselle antaa vapautta kasvaa.”

Väljä ote ulottuu myös varsinaisiin taidevalintoihin.

”Nykytaide ei ole ollut vaatimus, enkä myöskään kieltänyt vanhan, konservatiivisen taiteen esillä oloa. Meidän konseptimme on olla perinteiden ja modernin yhteensovittaja.”

Runo-hotellin ullakolla on edelleen 600 neliötä käyttämätöntä raakatilaa, jonka käyttöönottoon hotelli odottaa lupaa Porvoon kaupungilta. Mikäli asiat etenevät suunnitelmien mukaisesti, ullakolle nousee Runo Residence, johon hotelli kutsuu taiteilijoita asumaan ja työskentelemään. Residenssijakson aikana hotellivieraat saavat kokea taiteilijoiden läsnäolon hotellissa ja sen päätteeksi tutustua oleskelun synnyttämään taiteeseen. 

Yöpymisestä Runossa saa jo nyt pulittaa saman verran kuin ketjuhotellin sviitistä. Onko taiteen ja taiteilijoiden läsnäolo sellaista lisäarvoa, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan?

”Kaikki asiakkaat eivät ymmärrä hinnoitteluamme”, Hirvonen virkkoo yrittämättä peittää arvottavaa sävyä äänessään. ”Ehkei hotelli ole heille, jotka menevät tarve edellä. Pitkäaikaisena visionamme on näyttää asiakkaille, mitä elämyksellinen hotelli voi tarkoittaa ja mitä se voi antaa.”

Suomessa ala kärsii Hirvosen mukaan alikehittyneisyydestä. 

”Elämyksille ei juurikaan anneta taloudellista arvoa. Hotellien omistajat eivät tee työtä alan vaan kiinteistöbisneksen puolesta. Runossa haluamme osoittaa aistillisuuden arvon myös muille kiinteistönomistajille. Samalla voimme kouluttaa heitä näkemään sen osana kiinteistön arvoa.”

Poikkeuksena Hirvonen mainitsee hotelli St. Georgen Helsingissä.

”Heille taide, visuaalisuus ja estetiikka ovat kaikki kaikessa.” 

Suomalaisuuteen nojaavasta konseptista huolimatta Hirvonen ei lähestykään hotelliaan ensisijaisesti suomalaisnäkökulmasta.

”Olen asunut ulkomailla, joten osaan katsoa asioita etäältä. Alkaa jo melkein häiritä, kun olen oleskellut tässä ympäristössä niin paljon.”

Ulkomailla — viimeksi Ateenassa — Hirvonen sanoo nähneensä paljon taidetta hotelleissa. 

”Sen rinnalla en ole koskaan ajatellut, että olisimme pitkällä. Huippuhotellien omistajat ostavat lähtökohtaisesti omaa collectionia. Vaihtuvuuskonsepti, jolla me toimimme, on erilainen. En ole tavannut ketään, joka toimisi tällä konseptilla.”

Kun Hirvonen kertaa keskustelujaan huippuhotellien omistajien kanssa, käy nopeasti selväksi, että Runon viihtyisyydestä huolimatta hotellinjohtaja identifioituu ensi sijassa luksusbisneksen edustajaksi.

”Emme halua luoda liian kodinomaista ympäristöä, pikemminkin unelma-arkea. Runo edustaa huippuarkea ja huippukotia.” 

Luksusbisneksen edustajana Hirvonen myös muistuttaa, että Suomessakin eletään monenlaista arkea. 

”On kolminumeroista arkea ja viisinumeroista arkea. Runo tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja nauttia hotelliympäristöstä, jolloin asiakas voi itse kustomoida elämystä. Emme määritä tapaa asiakkaan puolesta.” 

Mitä enemmän nollia arjessa, sitä luontevammaksi mahdollisiin taidehankintoihin tutustuminen ja taidekauppa hotellivierailun yhteydessä koetaan, Hirvonen tuntuu uskovan.

”Seuraavat 4-5 näyttelyä on jo suunniteltu. Haluamme tänne Suomen parasta taidetta.”

COPYRIGHT NOTICE

Riverå Slow Local Urban Magazine, 2022-2023. All Rights Reserved. 

The copyright to all copyrightable material (“content”) on this website is property of the publisher. Do not copy, reproduce, distribute, publish, display, perform, modify, create derivative works, transmit, sell, offer for sale, or exploit the content in any other way without the copyright holder’s prior written permission.

For permission to use the content, please contact: juli (at) riveramagazine.fi.

Photography by Annika Blåfield.